Paljon, en susta tiedä, sisimmästäni vihjeen löydän Itse tiedosti juuret vereni puhtaan pöydän Liian kaunis moni asia, sit' moni ei saa koskaan kokea Tuo mist' koostuu tajunta, rodulla aniharvalla
Kylmin sade Jonka kieli laulaa itseensä melankoliaa Kaipausta sydän rummuttaa Lumi lopulta peittää oudon maan
Roihuaa tuli, pakkanen paukkuu Vihmoo verta, suojiin saattaa
Syksyn kirjo, kuten mieli Kylmin sade, jonka kieli
Laulaa itseensä melankoliaa Kaipausta sydän rummuttaa Laulaa itseensä melankoliaa